Infosivu Sisältösivu Oulun kaupunki Keskustelusivu Palautesivu Mondonet

Rotuaari jatkaa omilla eväillään

Rotuaarilla.

Miten Rotuaari selviytyy, kun keskikaupungin kehittämisen painopiste siirtyy Kauppatorin suuntaan? "Rotuaarin voima on paikallisissa, omaperäisissä, perhekeskisissä tapahtumissa. Niille on syntynyt jo perinne", arvelee pitkäaikainen Oulun Liikekeskus ry:n toiminnanjohtaja Hemmo Kuuranhalla.


OULU 1997, PENTTI KIVIRANTA

Hemmo Kuuranhalla on toiminut Oulun Liikekeskus ry:n toiminnanjohtajana vuodesta 1981. Heinäkuusta 1987, kävelykadun avajaisista lähtien, keskeisin työtehtävä on ollut Rotuaari. Hän on ollut koko keskikaupunkialueen kehityksen suuri ideanikkari ja visionääri. (Hemmo Kuuranhalla jäi Liikekeskuksen toiminnanjohtajan tehtävistä eläkkeelle vuoden 1997 lopulla, tämän verkkolehden ilmestyttyä.)

Kaupunkilaiset ovat hyväksyneet Rotuaarin omakseen. Hemmo ideoi aikanaan Rotuaarin kesän täyteen ohjelmaa, ja riittipä sitä talvipäivillekin. Kaupunkilaiset ottivat Rotuaarin omaksi ulkoilmaolohuoneekseen.

Hemmo Kuuranhalla Vaikka kaupunkilaiset mielellään hyväksyivät Hemmon elävät toimintaideat, kaupungin päätöksentekoprosessi ei aina pysynyt mukana. Joskus olisi tapahtumien kehittämiseen tarvittu rahaa kaupungiltakin, mutta yllättäen rahanyörit sitaistiin yhä tiukemmalle.

Kuuranhalla kertoo haikeana muutamasta tapahtumasta, joiden perinne on katkennut kaupungin avustuksen puutteeseen. Sellaisia ovat olleet Rotuaarin taikuritapahtuma, tulppaani- ja veistoskatu.

Ouluun haluttiin 1980-luvulla ankkuroida useita valtakunnallista huomiota herättäviä toimintateemoja. Tällainen oli mm. Katutaikuripäivän perinne. Parhaimmillaan jopa 20 taikuria esitti Rotuaarilla yleisön keskuudessa close up -temppujaan.

"Kun sitten tapahtuman järjestämiseen olisi tarvittu 25.000 markkaa, sitä ei saatu. Katutaikuripäivä jäi, ja taikurit muuttivat Oulusta pois", Hemmo Kuuranhalla kertoo.

Toinen kadotettu teema on Veistoskatu, joka järjestettiin Rotuaarille heti ensimmäisenä toimintavuonna, 1987. Veistoskatu oli tarkoitus järjestää joka toinen vuosi. Kolme kertaa se onnistui, mutta vuonna 1993 kaupunki ei enää löytänyt rahaa tapahtuman ennakkorahoitukseen. Pian sen jälkeen Turku julistautui Suomen viralliseksi veistoskaupungiksi.

Yhtä ikävästi kävi kaupungin ja liikeyrittäjien yhteistyön Rotuaarin kukittamisessa tulppaanein. Vuosikymmenten vaihteessa yhteistyö vielä pelasi: kauppiaat ostivat syksyllä tulppaanisipulit Hollannista ja tulppaanit kasvatettiin nupukkaiksi kaupungin puutarhalla Peltolassa talven aikana.

Kukat tuotiin Vapulta Rotuaarille: Tulppaanikatu kukoisti ja ilostutti kaupunkilaisia.

Sitten tulppaaneita ei enää saanutkaan kasvattaa Peltolassa. Vuotta myöhemmin alkoi Kempeleen Puutarhalla sittemmin suuren suosion saavuttanut kukkanäyttelyjen perinne "Kevät alkaa Kempeleestä". Floristiikan kevätesittely oli siirtynyt Rotuaarilta Kempeleeseen.

Hemmo Kuuranhalla pelkää nyt (1997), että kovalla työllä aikaan saadulle Viinikyläjuhlalle käy vielä samoin. Kuopion kaupunki on osoittanut Weindorfin järjestämisessä suurempaa aktiivisuutta ja mielikuvitusta kuin Oulun kaupunki, ja valtakunnallinen huomio on kääntymässä Viinikylän osalta Oulusta Kuopioon. Viime kesänä, 1996, toteutunut Rotuaarin viinijuhla oli vain muisto entisestä, ja Kauppatorin rantaan hotelli- ja toriaukiolle koottu lohifestivaali kärsi järjestäjien välisestä riitelystä.

Kuuranhalla toivoo, että kaupungin päättäjät ottaisivat aiemmista virheistä oppia ja satsaisivat varoja ydinkaupungin ohjelmallisiin tapahtumiin aikaisempaa paremmin. "Sijoitukset avustusten muodossa tapahtumiin tuovat moninkertaisesti hyötyä koko kaupungille", hän tietää.

Voima perinnetapahtumissa

"Rotuaarin tulee jatkaa sellaisena kuin se on", Hemmo Kuuranhalla visioi. "Rotuaari selviää hyvin, vaikka kaupungin keskustan ohjelmallisessa kehittämisessä huomion keskipiste siirtyykin Kauppatorille", hän uskoo.

Kuuranhallan mielestä Torin kehittäminen ei kilpaile millään tavalla Rotuaarin kanssa. Keskikaupunkikokonaisuuden kehittyminen tukee jo sinällään kaikin tavoin Rotuaarilla sijaitsevien kauppaliikkeiden menestymistä.

Kasvava kiinnostus keskikaupunkiin onkin kanavoitunut myös Rotuaarille. Eivät Rotuaarin miellyttäväksi paikaksi kokeneet ihmiset mihinkään katoa keskikaupungilta.

Rotuaarin omaan imagoon sopivien tapahtumien yleislinja on Kuuranhallan mielestä hyvin selkiintynyt. "Tänne sopii kevyiden, humorististen, perheläheisten tapahtumien koko kirjo", hän vakuuttaa. Rotuaarille on muotoutunut eräänlainen perinnetapahtumien perusta.

Jo perinteiseksi tapahtumaksi Kuuranhalla ynnää myös Valkosipuliyön. Sen valtakunnallinen kiinnostus takaa sille niin suuren väkimäärän, että tapahtuma-aluetta voitaisiin jatkaa Rotuaarilta Torille asti.

Tyypillisimpiä Rotuaarille istuvia tapahtumia ovat olleet Kuuranhallan kokemuksen mukaan esimerkiksi Päässälaskukilpailu. "Se on puhtaasti Rotuaarin tuote. Sellaista ei ole missään muualla", hän sanoi. "Siitä olisi mahdollisuus kehittää valtakunnallisesti yhä merkittävämpi tapahtuma. Mikä sen paremmin yhdistäisi Oulun teknologiakaupungin imagon ja esimerkiksi Oulu osaa -kampanjat", Kuuranhalla kysyy.

"Muita tyypillisesti Rotuaarilla toimivia ja sinne lisää väkeä tuovia tapahtumatyyppejä ovat esimerkiksi kollikissakisat, kaikki lemmikkieläintapahtumat ja muut senkaltaiset perheitä yhdistävät hauskuudet. Sekä karvaisimmat miehet, kauneimmat sääret, Oulun Neidot, spontaani katusoitto, terassit... kaikkea pienimuotoista ja hauskaa. Perinne-city-tapahtumien kehittämistä", linjaa Hemmo Kuuranhalla Rotuaarin tulevia vuosia.

Kattamista pohditaan taas

Hemmo Kuuranhalla arvelee, että ellei niin sanottu lama olisi iskenyt Suomeen 1991, ainakin osa Rotuaarista olisi katettu. Juuri vuosikymmenen vaihteessa 1989-1990 keskustelut ja suunnitelmaluonnokset Rotuaarin kattamisesta olivat pitkällä.

"Keskusaukion ympärillä sijaitsevat liikkeet päättivät 80-luvun lopulla, että Rotuaarin kattamisen kustannukset jaetaan, puolet kattamisesta olisi maksanut kaupunki ja puolet olisi jäänyt liikeyrityksille. Tämäkin kaatui sitten lamaan", muistelee Kuuranhalla.

"Kustannusarvio oli 20 miljoonaa markkaa (noin 3,3 miljoonaa euroa). Kattorakennelma olisi seisonut omilla jaloillaan, koska sitä ei olisi voinut tukea vanhoihin rakennuksiin. Lasikattoon kaavailtiin avattavia luukkuja." "Jos lama olisi viivästynyt vaikka vain vuodella..." Hemmo aprikoi. "Näin jälkeenpäin kun asiaa on ajatellut, on tuntunut ettei katoksen puute silti kovin suuri tappio ole. Kyllä kaupungissa pitää vuodenaikojen vaihtelun tuntuakin", Hemmo Kuuranhalla naurahtaa.

Mieluusti hän olisi ottanut Rotuaarille myös katupinnan lämmityksen, joka olisi huomattavasti aikaistanut kesäkauden aloittamista Rotuaarilla ja parantanut talvisia kävelyolosuhteita muutenkin. Lämmitys kaatui aikanaan yhden ainoan asunto-osakkeen omistajan vastustukseen. Yhden kerrostaloasukkaan mielipide vaikutti katulämmityksen kaatumiseen koko pitkän Rotuaarin mitalta.

Kuuranhalla kertoo, että muunkinlaisia visioita on Rotuaarille esitetty. Yksi niistä on Pohjalaisen toisesta kerroksesta Rotuaarin yli rakennettava "pukinsarvi", jossa sijaitsisi kahvila. "On mielenkiintoista nähdä, nousevatko nämä suunnitelmat uudelleen esille taloudellisen tilanteen parantuessa", miettii Hemmo Kuuranhalla.



Lähetä palaute
Kiitos!
© COPYRIGHT
Rosamondo Oy 1997-2005